Matkatarinoita: Ähtäri Zoo – lempeä vierailu eläinten kotona
Sisällöntuottaja Sanna Kok vierailee perheineen Etelä-Pohjanmaan Lakeudelle-kohteissa. Lähde mukaan matkalle ja ota parhaat vinkit oman perheloman suunnitteluun.
3.7.2021 Ähtäri Zoo, Ähtäri
Sää: 27’C Aurinkoista
Ehkä olisi pitänyt kertoa lapsille jo edellisenä iltana, mikä seikkailu meitä odottaisi. He eivät nimittäin meinanneet millään saada unen päästä kiinni, kun vihjasin vain mystisesti, että huomenna tehdään jotain kivaa. Yksi omista rakkaimmista kesämuistoista on, kun vanhempani herättivät meidät kerran hyvin varhain aamulla, pakkasivat autoon eivätkä kertoneet mihin ollaan menossa. Puuhamaa-kyltit nähdessämme olimme pakahtua riemusta.
Onnistuin kuitenkin luomaan saman efektin lapsille. Ähtäriä lähestyessämme vilkaisin takapeiliin ja näin kun lapset supattelivat ja pohtivat kuumeisesti määränpäätä. Pandakyltin nähtyään he olivat varmoja ja 5-vuotias poika ilmoitti suupielet korvissa: ”Mä tiiän mihin me ollaan menossa! Ähtärin eläinpuistoon! Mä tiesin sen heti!” Parkkeerasimme Hotelli Mesikämmenen parkkipaikalle ja kävimme lunastamassa parkkilipukkeen, joka heltiää hotellin vastaanotosta viidellä eurolla. Zoon lähettyvillä on runsaasti parkkialueita ja nopealla vilkaisulla ihan hurjan paljon kaikkea kivaa tekemistä. Eläinpuiston kiertäminen on koko päivän aktiviteetti, joten muuhun Ähtärin matkailutarjontaan tutustumiseen kannattaa varata reippaasti aikaa. Ei siis haittaa, vaikka viipyisi useammankin yön.
Lapset matkanjohtajina
Lunastimme pääsyliput eläinpuiston edustalta ja astuimme porteista sisään. Istahdimme Pandatalon terassille nauttimaan Snowpanda Deli & Cafesta ostetut eväsleivät ennen kierroksen aloittamista. Tarkkasilmäinen poika oli löytänyt jo käsiinsä Zoon Puistokartan ja tutki sitä jo innokkaana. Neuvokas pieni matkanjohtaja ilmoitti, että hän haluaa ainakin nähdä karhun, ketun ja sammakon. Tyttö odotti eniten saukon näkemistä. Ja tietysti pandojen. Astuimme pandatalon rauhalliseen tunnelmaan ja ympärillä kohoilevat eksoottiset kasvit loivat illuusion, että olisimme ulkomailla. Pandat Lumi ja Pyry loikoilivat kallioillaan herkuttelemassa bambun oksilla. En tiennytkään, että panda osaa kuoria bambun ensin hampaillaan ja sitten vasta popsii parempiin suihin. Pandatalon ulkopuolella oli ohjeistus, että pandat pitävät hiljaisuudesta. Samaistuin pandoihin ja nautin pienestä hiljaisesta hetkestä hämärässä pandojen kodissa.
Siirryimme hissillä alakertaan ja suuntasimme kolmen kilometrin mittaiselle pääreitille. Lastenrattaiden kanssa liikkuessa on ilo huomata, kun pikkuvierailijoiden tarpeet on otettu loistavasti huomioon. Ähtäri Zoossa reitit ovat esteettömiä, vessoja ja pysähdyspaikkoja on matkan varrella runsaasti ja reittien pituudet on merkitty karttaan selkeästi.
Lasten silmät loistivat, kun he pääsivät vetokärryjen kyytiin istumaan.
Reitin alussa meitä ilahdutti pörröinen pikkupanda, joka kiipeili ja keikisteli omassa pienessä riippukeinussaan. Lapset tarkistivat nopeasti kartasta, mitä eläimiä näkisimme seuraavaksi. Valkohäntäkauriit ja karhut lekottelivat helteeltä suojassa tyytyväisinä. Sudet kiertelivät polullaan ja kävivät välillä latkimassa vettä kuopistaan. Kettu ja mäyrä olivat koloissaan piilossa, mutta lapset riemastuivat nähdessään poroja. Leirintäalueen portin liepeille oli jätetty ylimääräiset vetokärryt ja lasten silmät loistivat, kun he pääsivät niiden kyytiin istumaan.
Ota eläimistä mallia ja pidä rentouttava tauko
Kuumalla ilmalla osoittautui hyväksi ideaksi, että kaikilla on omat juomapullot. Pulloja sai täytettyä WC-pisteillä, joten kerralla ei tarvinnut kuljettaa suurta määrää vettä. Metsäinen puistoreitti oli helteestä huolimatta ilahduttavan leppoisaa kierrettävää puiden suojaamien reittien ansiosta. Hirviaitauksen jälkeen näköpiirissä häämötti kahvilakeidas, jolle päätimme tehdä kunnon pysähdyksen. Minä jäin jonottamaan jäätelöitä kioskille, kun isäntä lähti ostamaan kahvilasta kahvia ja limonadia. Lapset juoksentelivat leikkipuistossa ja kiersivät vesilintujen ja matelijoiden talon moneen kertaan. Huolto sujui keitaalla, tarjolla oli useita käsienpesupaikkoja ja runsaasti istumatilaa tauon pitäjille.
Matka jatkui kohti lintukäytävää, jossa meitä tervehtivät pöllöt ja värikkäät fasaanit. Kunnioitusta herättävät korpit istuivat ylväinä oksillaan. Reitin varrelta löytyneiden vetokärryjen ansiosta lapset saattoivat lepuuttaa jalkojaan osan matkastaan ja jaksoivat näin säästellä energiaa koko reitin kiertämiseen. Suhtauduin aluksi pienellä jännityksellä, miten lapset jaksaisivat kiertää koko kolmekilometrisen kierroksen. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä kärryjen, hyvin suunnitellun reitin, pysähdyspaikkojen ja hauskojen eläinystävien ansiosta mielenkiinto säilyi sekä 1-, 5- että 10-vuotiaalla koko päivän.
Viime vuonna syntyneet villisiat olivat kasvaneet hurjasti ja ottivat kaiken ilon irti lekottelusta varjoisalla kalliolla. Visenttiaitaus oli hätkähdyttävä kokemus puupolkuineen ja massiivisine kiviaitoineen. Pää- ja pikkureitit yhdistävä Laivaravintola Lokki siinsi haarautuvalla polulla, kun lapset ryntäsivät bongaamaan saukkoja. Suureksi iloksemme saukot olivat leikkisällä tuulella ja sukeltelivat villisti pyörähdellen suuressa vesialtaassaan välillä kuivalle maalle kavuten. Saukkojen aitaus oli ehkä omakin suosikkini, sillä suloisten pötkylöiden telmimistä päästi seuraamaan sekä veden alta altaan ikkunoiden läpi että ylhäältä käsin portailta.
Ennen kalasaalista päästään paijaamaan eläimiä
Loppureitillä kohtasimme kauriita ja takinit. Puistokiertue huipentui Farmille, jossa lapset pääsivät ihastelemaan ja rapsuttelemaan sympaattisia kotieläimiä. 1-vuotiaan Taaperon ilmeet olivat unohtumattomia, kun tämä näki lehmiä ensi kertaa ihan lähietäisyydeltä ja pääsi varovasti silittämään eläimen otsaa. Farmin pihassa päästiin loikkimaan keppihevosilla ja kokeilemaan puujaloilla kävelyä. 10-vuotias tyttö ilahtui nähdessään hevosen ja ilmoitti, että hänestä tulee isona joko ratsupoliisi tai Ähtäri Zoon eläintenhoitaja. Poika myös ilmoitti ryhtyvänsä työmiehen sijasta eläintenhoitajaksi. Poikkesimme Zoo Shopissa ihastelemassa tuliaisvalikoimaa ja lapset saivat valita mukaansa omat jääkaappimagneetit.
Päivämme kruunasi päivällisateria hotelli Mesikämmenessä. Saimme istua ikkunapöytään upeissa järvimaisemissa ja pian eteemme jo kannettiin annoksia, jotka nostivat veden kielelle. Lapset popsivat lihapullakastiketta ja perunamuusia, me aikuiset nautimme päivän kalasaaliista, joka oli rapeaksi paistettua siikaa paahdettujen perunoiden, kasvisten ja remoulade-kastikkeen kanssa. Helteestä ja ateriasta raukeina lähdimme ajelemaan kohti kotia lasten suunnitellessa jo uutta matkaa Ähtäriin.