Matkatarinoita: Powerpark – huvipuisto, joka vakuuttaa paatuneimmankin hurjapään
Sisällöntuottaja Sanna Kok vierailee perheineen Etelä-Pohjanmaan Lakeudelle-kohteissa. Lähde mukaan matkalle ja ota parhaat vinkit oman perheloman suunnitteluun.
23.6.2021 Huvivaltio Powerpark, Alahärmä
Sää: 21’C Pilvistä
Isännän päästyä aamuvuorosta pakkasimme lapset autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Ylihärmää. Pakkasimme mukaan pillimehuja, vaippoja, vesipullon ja aurinkorasvaa. Jälkimmäistä ei onneksi tarvittu, sillä muutaman päivän kestäneen hellejakson jälkeen meitä hemmotteli kesäisen pilvinen sää, joka oikeastaan oli ihan täydellinen huvipuistoilua ajatellen – ei pelkoa auringonpistoksista ja -polttamista eikä vesipulloistakaan tarvitse olla koko ajan lipittämässä.
Powerparkin sisäänkäynnillä meiltä tarkistettiin, olemmeko tehneet huvipuistoon ennakkovarauksen, joka on käytössä tänä kesänä. Powerparkin kotisivuilla täytyy tehdä omalle seurueelle ennakkovaraus, joka tarkistetaan porteilla sähköpostiin tulleiden QR-koodien avulla. Sisääntulo sujui näppärästi eikä missään oikeastaan ollut pitkiä jonoja, mikä luultavasti johtui siitä, että todellinen lomasesonki starttaa vasta juhannuksen jälkeen ja tulimme puistoon vasta neljän maissa.
Huvipuistossa nauttii koko perhe
Kävimme nauramassa huussissa nököttävälle pohjalaisukolle ja teimme sotasuunnitelman. Koska perheessämme on kahden aikuisen lisäksi yksi yli 140 cm, yksi 115 cm ja yksi 80 cm pitkä tyyppi, tehokkaimmin ajan saa käytettyä jos hajaannumme kahteen ryhmään. Ensiksi minä ja tyttö suuntasimme kauhujunaan, jossa ammuskelimme ties mitä zombeja ja örkkejä. Isäntä lähti pojan ja Taaperon kanssa ihailemaan dinosauruksia ja ajelemaan länkkärimaailmanpyörällä. Hurjastelin tytön kanssa musiikkia soittavassa Music Expressissä ja vilkutimme villisti hihkuen muulle perheelle, kun bongasimme heidät odottelemassa meitä sivummalla. Puistossa on helppo löytää kohtaamispaikkoja, joissa voi treffata laitteissa hurjastelun lomassa.
Pojat lähtivät viidakkojuna-ajelulle ja me tytöt menimme Twisteri-laitteen lähettyvillä sijaitseville pikkulasten vempaimille. Tytöt menivät yhdessä pomppiviin autoihin ja poikien tultua karkasin tytön kanssa Twisteriin. Se olikin aika hurja laite, sillä emme arvanneet siinä olevan niin hurjia mäkivauhteja. Iloitsimme laitteesta selvittyämme ja popsimme pätkät ostamistamme metrilakuista.
Puistossa on helppo löytää kohtaamispaikkoja, joissa voi treffata laitteissa hurjastelun lomassa.
Ravintoloissa lapsiperhevarustelu kohdillaan
Nälkä alkoi kurnia, joten lähdimme etsimään syötävää. Ajattelimme ruokailla noutopöydästä, mutta laitteiden huuma oli imaissut meidät mukaansa niin, että buffetravintolat olivat ehtineet mennä jo kiinni. Onneksi hampurilaispaikka oli vielä auki, ja perheemme sai apetta. Annokset yllättivät koollaan ja totesimme isännän kanssa, että ehkä yksi Junker-ateria olisi riittänyt meille puoliksi. Lastenaterioista täytyy antaa erityismaininta, sillä siellä oli valmiiksi täytteet, jotka sopivat myös vaativallekin makuaistille – perus pihvi ja juusto. Ei edes suolakurkkua. Nopeasta ja ystävällisestä palvelusta myös erityiskiitos. Oli mahtavaa huomata myös, kuinka näissä paikoissa on otettu huomioon se, että valtaosa asiakaskunnasta koostuu lapsiperheistä. Ravintolan kassojen luona odotti useampi rikkalapio ja harja, mikroaaltouuni oli sijoitettu näkyvästi keskelle ravintolaa ja vessat olivat näköetäisyydellä.
Ruokailun jälkeen huvittelulle oli vielä noin tunti aikaa. Pistimme ranttaliksi ja jakauduimme taas kahteen porukkaan. Nyt isäntä lähti tytön kanssa vielä uudestaan musiikkihärveliin ja kauhujunaan, kun minä lähdin pojan ja Taaperon kanssa tutkimaan Hitatchi-kaivurien sielunelämää. Poika hihkui ylpeänä, kun keksi kuinka kaivuria ajetaan ja tonki hiekkaa antaamuksella.
Ehdotin, menisimmekö kolmestaan suureen maailmanpyörään. Laitteen juurella poika kuitenkin päätti, ettei haluaisikaan mennä, sillä laite olikin paljon suurempi mihin hän tivoleissa käydessään oli tottunut. Ei se haittaa, kyllä se laite täällä odottaa ensi vuonnakin. Powerparkin henkilökunta myös kannustaa vanhempia tukemaan lasten laite-elämyksiä lasten omilla ehdoilla – ketään ei tule patistaa laitteisiin eikä lasta saa syyllistää vaikkei tämä uskaltaisi yhteenkään laitteeseen.
Vielä ehtii Junkeriin!
Riensimme etsimään hattarakojua ja onneksemme saimme ostettua illan viimeisen hattaran. Päätimme säästää sen päivän päätteeksi, sillä edessä oli vielä puolisen tuntia tehokasta riekkumisaikaa. Perhe kokoontui hattarakojulla ja suunnittelimme päivän viimeiset täsmäiskut. Minä ja tyttö ryntäsimme keinukaruselliin ja isäntä, poika ja Taapero lähtivät etsimään pojalle sopivia laitteita.
Oli jotenkin hauska tunne jättää äidin viitta hetkeksi vuoristoradan narikkaan ja mennä hulluttelemaan ihan yksin, tietäen että oma perhe pitää hauskaa puiston muissa laitteissa.
Keinukaruselli olikin niin ihana laite, että tyttö halusi jäädä suoraan toiselle kierrokselle. Minä huomasin tilaisuuteni tulleen ja karkasin vastapäätä poukkoilevaan siniseen Cobra-vuoristorataan. Tuli sama fiilis kuin lapsena huvipuistoissa, pakko päästä mahdollisimman moneen laitteeeseen ja välimatkat käy nopeiten juosten. Oli jotenkin hauska tunne jättää äidin viitta hetkeksi vuoristoradan narikkaan ja mennä hulluttelemaan ihan yksin, tietäen että oma perhe pitää hauskaa puiston muissa laitteissa. Vaunujen noustessa hitaasti ylöspäin muistin yhtäkkiä oman kuolevaisuuteni ja mietin että nyt käy muuten köpelösti. Koitin psyykata itseäni muistuttamalla, että olen joskus aiemminkin selvinnyt samaisesta laitteesta hengissä. Syvä hengenveto jäi kesken, kun vaunu lähti vapaapudotuksella ja pakotti keuhkoni kiljumaan niin että kuului varmaan Kiinaan asti. Kierroksen loputtua nauroin ääneen ja hurrasin itselleni.
Vauhdinhurmassa etsin perheeni ja hoputin mieheni juoksemaan Junkeriin, sillä huvitteluaikaa oli enää 10 minuuttia. Isäntä ehti formulakiihdytyksen tekevään vuoristorataan ja minä käytin isommat lapset vielä vesijettilaitteen kyydissä. Seitsemältä puisto sulkeutui ja Huvivaltion vieraita alkoi virrata ulos puiston komeista porteista. Meille kaikille jäi tunne, että nähtävää ja koettavaa olisi vielä jäänyt vaikka kuinka. Kävimme vielä hotellilla vessassa ja haaveilimme hotelliyöstä Huvivaltiossa. Tällä kertaa kuitenkin suuntaisimme kotiin Seinäjoelle uneksimaan Powerparkin jännittävistä laitteista. Koko automatkan ajan lapset selostivat kilpaa, mikä oli hauskinta huvipuistossa. Taisin saada kaikki huippuhetket kirjattua ylös tähän.